Manila

Hups, melkein kuukausi ehti vierähtää siitä kun viimeks kirjottelin jotain. Täytyy taas yrittää skarpata välillä. Mut oikeestaan pitkään aikaan ei tapahtunu muuta oleellista kun että kaikki alkaa pikkuhiljaa kyllästyä Macaun huvituksiin.

Mut viime viikko Filippiineillä muuttikin taas kaiken. Koko reissu oli kun unelmaloma. Ja iso osa ajasta meni veden alla mistä jäi käteen laitesukelluslupa. Yritän saada vedenalaisia kuvia myöhemmin tänne...

Mut joo, matka lähti alkuun perjantai aamuna, lennettiin Manilaan jossa Fredin sukulaiset oli meitä vastassa kentällä. Ekat kaks päivää saatiin asua niiden luona mikä pelasti meiät monelta vaivalta ja ne ihmiset oli niin ystävällisiä ja mukavia.



Manila ei oo mikään kovin helppo paikka matkailla, kaikki on rakennettu jenkkityyliä kopioiden, niinkun Filippiineillä on tapana, joten Fredin serkut sai toimia turistikuskeina. ...tosin ekana iltana lähinnä kännikuskeina kun kierreltiin puolet Manilan baareista ja klubeista. Mut ainakin nähtiin tehokkaasti koko paikka kertaheitolla ja täytyy sanoa et ei jääny mikään kauhean ihmeellinen vaikutelma. Iso, turhan kallis, ja jopa melko vaarallinen kaupunki turisteille... Mut hauskaa oli silti koska Philippiinit on aika mukavaa väkeä ja varsin avoimia ulkomaalaisia kohtaan. Oikeastaan jo heti lentokentältä lähtien sai huomata et ihmiset suorastaan tuijottaa ja satut katsomaan silmiin niin ne hymyilee ja alottaa mielellään juttelemaan. Tosin, kaikki luulee että valkoset ihmisite tulee Amerikasta koska, niinkuin meille myöhemmin selvis, nähtävästi Philippiinokouluissa ei ihan oikeasti opeteta maantiedon tunneilla muita maita kun Amerikka ja Philippiinit. Yritä nyt sit selittää siinä sitten missä Suomi on kun ne ei oo suurimmaks osaks ikinä edes kuullu Euroopasta... =)


Mutta verrattuna näihin kiinalaisiin Filippiinot oli aivan vastakohta. Todella mukavia ja tietty asiaa helpotti että kaikki puhuu hyvin englantia. Tietty välillä esim kaupoissa ihmisistä paisto läpi että ne vaan oli ystävällisiä koska ne halus vedättää mahdollisimman paljon rahaa, mutta pääasiassa niistä jäi semmonen mukava ja aidosti ystävällinen vaikutelma. Mutta huvittavaa oli nähdä miten kovasti Filippiinot haluaa pois maasta, varsinkin nuoret naiset näyttää odottavan että joku rikas amerikkalainen tulee viemään ne mukaansa ja ojentaa niille Green Cardin jenkkeihin. Ne oli vähän hämillään aina kun jätkät sano ettei olla Amerikkalaisia, taisivat pohtia että kannattaako meihin tuhlata aikaa jos me ei kerran voida viedä niitä jenkkeihin asumaan. =) Mut onneks Filippiinotytöt ei oo sentään ihan niin agressiivisia kun mitä kuulemma Thaimaassa osa on kun ne tarttuu länsimaalaisiin jätkiin kiinni käsivarresta. Filippiinot lähinnä tyyty huutelemaan vitsejä meille kaduilla ja baareissa.


Mielenkiintosinta mun mielestä oli oikeastaan nähdä maaseutu siinä matkalla lentokentältä Manilaan. Parin tunnin ajon aikana näki hyvin kuinka normaali Filippiino elää verrattuna siihen Amerikkalaistuneeseen kaupunkielämään mihin me lähinnä tutustuttiin. Niinkuin kuvista näkyy, maa on köyhä mutta oli hauska nähdä että vaikka niillä ei ollut paljon rahaa niin ihmiset vaikutti yllättävän onnellisilta ja niillä riitti mielikuvitusta monen asian suhteen. Kattokaapa vaikka noita busseja ja moottoripyöriä näissä kuvissa, yksikään ei varmaan ollut samanlainen.
Ehkä ens kerralla vois yrittää viettää jonkun verran aikaa maaseudulla ja tutustua köyhempään/aitoon Filippiinoelämäntapaan.


Seuraava etappi oli lento-taxi-venematka pienelle paratiisisaarelle. Mut sieltä mun pitää kerätä parhaat kuvat muilta kavereilta ja laittaa ne tänne vähän myöhemmin. Ja juttua riittää niin paljon että tänään ei ehdi kirjottamaan koska on Mikon synttärit ja ollaan luvattu viedä se ulos juhlimaan, jos ei muuten niin ainakin illalliselle.