"Beijing Baby..!"

Ok, eka viikko oli siis tutustumisviikko koulussa ja Macaussa. Toinen viikko olikin sit koulun puolesta vapaa koska ne haluaa että vaihtarit lähtee matkoille ennenku koulu alkaa eikä sit kesken lukukauden joten meillä oli vapaata 8 päivää. Suurin osa vaihtareista päätti lähteä Thaimaahan mutta me kerättiin porukka kasaan Pekingin reissua varten.





Lähdettiin tiistaina lautalla Hong Kongiin ja sieltä otettiin paikallinen idän pikajuna kohti Pekingiä. Neljän hengen hytti makso 90 euoroa joten ei paha. Matka kesti 26 tuntia mikä oli oikeestaan ihan hyvä koska kaikki sai nukuttua vähän takasin univelkoja jota oli kertyny aika hyvin ekalta viikolta. Kuitenkin eka puolisko matkasta vietettiin ravintolavaunussa pelaten korttia ja nauttien "muutama" olut. (Ne makso 50 senttiä/kpl). Juna joutu itseasias pysähtyy kuuden tunnin jälkeen täydentämään niiden varastoja. Ehkä niil ei ollut ennen ollut suomalaisia kyydissä niin ne ei osannut varautua...


Mutta matka meni siis rattoisasti. Oli ihan mukava nähdä vähän maisemia maaseudulta, vaikka eipä niissä paljon ollut katsomista. Periaatteessa maisema oli koko matkan tätä mitä näissä kuvissa näkyy.















Niinkuin alta näkyy, heti ekana iltana matkalla hostellille nähtiin Pekingin punainen aurinko. Pekingin ilma on niin täynnä saasteita yms että kun aurinko alkaa laskea se vaihtaa nopeasti väriä himmenee niin että sitä voi katsoa melkein suoraan paljain silmin.


Meiän hostelli oli siisti, makso 8euroa/yö ja hyvällä paikalla Kielletyn kaupungin lähistöllä. Keskustan shoppailu ja baarialueelle oli matkaa muutama kilometri mut se ei haitannu koska taksit oli naurettavan halpoja. Me opittiin kantapään kautta käyttämään takseja ensimmäisenä päivänä kun oltiin menossa kiellettyyn kaupunkiin. Katsottiin kartalta et eihän se kaukana oo, pari korttelia vaan, mutta se hämää kun yks kortteli voi olla puol kilometriä. Sen jälkeen ei enää yritetty kävellä minnekään... Oikeastaan todettiin kaikki et Peking on niinku USA:n kaupungit, rakennettu väljästi, kaikkialla on kahdeksankaistaisia moottoriteitä ja kaikkialle mennään autolla. Tosin metro toimi myös yllättävän hyvin.


Tässä kunnon turistikuva meiän koko porukasta Kielletyssä kaupungissa,vasemmalta oikealle:
Minä, Antti, Sebastian, Ken, Juho, Jebu, Klaas, Matti (Klaasin takana), ja Mikko.
Sebastian ja Klaas oli ainoat jotka ei ollu Mikkelistä, Sebastian on Kolumbiasta ja se jäi aina tulleihin "yllättäen" ylimääräisiin tarkastuksiin, ja Klaas on Belgiasta. Matti on meiän vanha kaveri Mikkelistä joka valmistu meitä vuotta aiemmin ja asuu nykyään Pekingissä joten meillä oli oma turistiopas siellä viikon verran joka ei tosin tienny paljon sen enempää kaupungista kun mekään mutta ainakin joku osas porukassa sujuvaa kiinaa mikä autto paljon.



Kielletty kaupunki oli oikeastaan aika tylsä. Ihan hieno sinänsä ja kiva että ne jakso rakentaa moista 500 vuotta mutta täytyy sanoa et vanhat keisarit on asunu aika yksitoikkoisissa oloissa. Mut ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka

Jos joku on joskus menossa kierrokselle sinne niin kannattaa palkata epävirallinen opas kaupungin portilta. Maksoi 30 euroa yhteensä kahden tunnin kierroksesta mutta ilman sitä koko paikasta ei ois saanu tolkkua koska kaikki turistiopasteet on ainoastaan kiinan kielellä. Mutta kannattaa vähän tentata niitä oppaita ennenku palkkaa ne, kaikenlaisia ukkoja oli tarjolla. Me kuitenkin löydettiin mukava heppu, ei mitään hajua tieskö se mistä se puhuu, mut ainaki sil oli lennokkaita tarinoita joten ei sen niin väliä pitikö historialliset faktat ihan paikkansa.


Mutta ei sen enempää kuvia Kielletystä kaupungista koska kaikki paikat näyttää jotakuinkin samalta ja koko paikka on joka tapauksessa niin iso ettei kuvista saa juurikaan mitään käsitystä siitä. Käykää ihmeessa paikan päällä joskus...


Seuraava isompi ohjelma oli vaellus Kiinan muurilla. Päätettiin skipata perusturistirysät joten me buukattiin matka kauemmas. Ajettiin bussilla ensin noin 5 tuntia poispäin kaupungista. Kohteeseen kuului noin kymmenen kilometrin lenkki joka nousi parhaimmillaan kilometrin korkeuteen. Vasemmalla kuva ennen kiipeilyä.

Koko touhu tuntu aluks hauskalta mut tunnin kiipeämisen jälkeen alko hymy hyytyä kun hellettä oli melkein 35 astetta. Ja koko reitin pituus oli noin 4 tuntia joten saatiin aika hyvin hiki pintaa koska niinkuin alla näkyy, muuri kiemurtelee ylös ja alas tiuhaan tahtiin ja portaat tai rinne oli monesti jopa 45 asteen kulmassa. Pohkeet sai hyvän treenin... Mutta kun parin tunnin päästä saavuttiin korkeimpaan kohtaan se näköala oli aivan uskomaton. Muurin pysty nähdä kilometrien päähän ja muutenki se koko vuoristomaisema oli yks parhaista mitä oon ikinä nähnyt.























Alla maisemakuvassa näkyy myös noi paikalliset kauppiaat jotka kiipes koko ajan meiän perässä myymässä t-paitoja ja vettä ryöstöhinnoilla. Ja koko aikana ne ei hikoillu pisaraakaan kun taas me oltiin ihan koulemankielissä välillä. Onneks alaspäin tuleminen oliki sitten helppoa. Ja viimeisin 200m laskeutuminen tehtiin köysirataa pitkin liukumalla valjaissa. Ja niinkuin alla näkyy niin kaikki sammahti samantien kun päästiin takasin bussiin.
















Kokonaisuutena koko Kiinan muurin reissu oli yks parhaista kokemuksista ikinä. Ehdottomasti vaivan arvoinen ja paikka jossa jokaisen kannattaa käydä elämänsä aikana. Ja jos vaan kunto riittää niin näillä vaellusreiteillä näkee paljon enemmän kun niillä normaaleilla turistipaikoilla mitä ihmiset yleensä näkee.



Mitäs muuta... oltiin paikan päällä 4 päivää kun 2 päivää meni jo pelkästään matkoihin. Loppuaika meni kierrellessä kaupungilla, shoppaillessa, tutustuessa paikalliseen baaritarjontaan yms. Sit nähtiin myös pandat eläintarhassa, ne raukat on aika murtuneen näköisiä siellä häkeissään. Käytiin syömässä Pekingin ankkaa kaupungin kalleimmassa ravintolassa mikä makso jopa 15euroa. =) Ei ollut niin hieno makuelämys kuin mitä luulisi, mut ihan syötävää. Ankan kielet sen sijaan ei oikein maistunu vaikka niiden pitäis olla paras pala näiden paikallisten mielestä.